In memoriam

Kalle Achté 12.9.1928 – 30.1.2019

Psykiatrian Tutkimussäätiön perustajajäsen ja säätiön pitkäaikainen puheenjohtaja professori Kalle Achté kuoli 30. tammikuuta 2019 Helsingissä 90-vuotiaana.

Kalle Achté oli merkittävä psykiatrian kehittäjä ja mielenterveyden puolestapuhuja. Tultuaan valituksi 39-vuotiaana Helsingin yliopiston psykiatrian professoriksi vuonna 1968, hän laittoi liikkeelle energisenä ja innokkaana uudistajana lukuisia kehittämishankkeita. Hänelle oli henkilökohtaisesti erityisen merkityksellistä Psykiatrian Tutkimussäätiön perustaminen ja Psychiatria Fennica oy:n julkaisutoiminnan aloittaminen vuonna 1971. Näissä hankkeissa toteutuivat Kalle Achtén pyrkimys palvella yhteistä hyvää. Mutkattomat ystävyys- ja yhteistyösuhteet, myönteisyys ja rohkeus sekä pehmeä tapa viedä vaikeitakin asioita sinnikkäästi eteenpäin luonnehtivat Kallen tapaa edistää säätiön asiaa, mutta myös kaikkea, mihin hän tarttui.

Säätiön ensimmäisessä hallituksen kokouksessa 15.6.1971 Kalle Achté kirjasi henkilökohtaisesti muistiin, että ”näemme tulevaisuuden valoisana ja toiveikkaana” ja että ”toivottavasti näitä muistetaan ja ehkä siteerataan kun pari vuosikymmentä on kulunut”. Nyt, kun tilaisuudesta on kulunut yli 47 vuotta ja Kalle on päässyt rauhallisesti kaipaamaansa lepoon, mielessämme säilyy kuva Kallesta valoisana ja toiveikkaana tulevaisuuden tekijänä.

Säätiö toteuttaa ensisijaisesti tarkoitustaan, mutta on myös pysyvä muistomerkki Kalle Achtén työstä psykiatrian ja mielenterveyden hyväksi. Olemme syvästi kiitollisia Kalle Achtén ratkaisevasta panoksesta säätiön synnyssä, sen tarkoituksen menestyksellisestä toteuttamisesta sekä toiminnan johtamisesta vuodesta 1971 vuoteen 2003 asti.

Säätiön toiminnan jatkuvuus ja menestys ovat myös kunnioitusta Kallen muistoa kohtaan. Säätiön Kalle Achté -palkinto siirtää viestiä psykiatrisen tutkimuksen ja mielenterveyden edistämisen tärkeydestä uusille sukupolville.

Kalle Achté syntyi Mikkelissä 11.9.1928 metsänhoitajaperheeseen. Kodin perintönä tulivat elämän perusarvot: ahkeruus, työn arvostus ja isänmaallisuus. Kouluvuosinaan Lahdessa Kalle tunnettiin urheilevana, sanavalmiina ja kilpailuhenkisenä kaverina, joka oli sosiaalinen, mutta osasi pitää tarvittaessa myös omia puoliaan. Nuoruuden haave lehtimiehen urasta vaihtui lääketieteen opintoihin. Kalle perusti perheen hammaslääkäriksi opiskelevan Hilkan kanssa vuonna 1950.

Valmistuttuaan 1954 hän aloitti kunnanlääkärinä Siikaisissa ja viihtyi työssään. Humanistin kiinnostus ihmisiin synnytti halun erikoistua psykiatriaan ja veti hänet takaisin Helsinkiin, Lapinlahden sairaalaan. Sen myötä alkoi myös pitkäaikainen sota-aivovammoja koskeva tutkimus- ja kliininen työ Sotainvalidien Veljesliiton Aivovammasairaalassa, Helsingin Mäntytiellä.  Viehtymys kirjoittamiseen alkoi toteutua laajenevan tutkimustyön myötä. Ansiokas väitöskirjatyö skitsofrenian kulusta ja ennusteesta valmistui 1961. Sitä Kalle puolusti ”terrierin ärhäkkyydellä”, vaikka oli itse leppoisa bokserin kasvattaja. Vastaväittäjä Yrjö Alanen sai myöhemmin elämäntyöstään Psykiatrian Tutkimussäätiön Kalle Achté -palkinnon.

Ura jatkui Helsingin kaupungin Hesperian sairaalan apulaisylilääkärinä ja myöhemmin ylilääkärinä.  Kallen kiinnostus psykiatrisen hoidon ja palvelujärjestelmän uudistamiseen johti jo 1960-luvulla kansainvälisten ideoiden toteuttamiseen Hesperian sairaalassa. Tällöin aloitti muun muassa maamme ensimmäinen psykiatrinen päiväsairaala toimintansa Helsingissä. Samoihin aikoihin Kalle ryhtyi kouluttautumaan psykoanalyytikoksi alan ensimmäisessä koulutusryhmässä. Helsingin yliopiston psykiatrian professoriksi Kalle Achté valittiin kansainvälisten asiantuntijoiden arvioinnin perusteella 39-vuotiaana. Viran hoidon hän aloitti vuonna 1968 uudistamalla nopeasti ja perinpohjaisesti koko klinikan toiminnan suuresti arvostamansa entisen opettajansa professori Martti Kailan jälkeen.

Vuodet 1968 – 1991 professorina ja Hyks:n psykiatrian klinikan ylilääkärinä Lapinlahden sairaalassa olivat Kalle Achtén työuran kulta-aikaa. Kehittämiskohteina olivat potilaan aseman vahvistaminen, henkilöstön osaamisen syventäminen, lääkärin perusopintojen uudistaminen sekä voimakas panostaminen erikoislääkärikoulutukseen. Yliopistotyön rinnalla häneltä riitti aikaa, kiinnostusta ja voimia kliiniseen työhön, yksityisvastaanottoon, sivutoimiin, lukuisiin kehittämishankkeisiin kolmannella sektorilla ja harrastuksiin.  Tähän kuohuvan elämänvaiheeseen sijoittuvat myös Psykiatrian Tutkimussäätiön sekä Psychiatria Fennican perustamiset vuonna 1971.

Kalle oli kaikissa toimissaan joustava ja käytännöllinen. Hän antoi aina aikaa ja ymmärtämystä muille, mutta myös tilaa ja mahdollisuuksia toimia. ”Kaikki kukat saivat kukkia” niin, että välillä kehitysvauhtia oli pakko hillitä. Kehittämiselle riitti mahdollisuuksia psykiatrian laidasta laitaan. Nykyaikainen psykiatria vakiinnutti asemansa. Hyvät ja kaiken aikaa laajentuneet kansainväliset yhteydet auttoivat osaltaan nostamaan Suomen psykiatrian kehityksen eturintamaan. Kallen rajallinen englannintaito ei ollut mikään este ulkoisten suhteiden rakentamisessa, päinvastoin se toi muita lähemmäksi. Psykiatrian Tutkimussäätiö oli hyvä lisäväline kansainvälistymisen edistäjänä ja tukijana, samoin Psychiatria Fennica julkaisuforumina.

Ylilääkärinä Kalle Achtélla oli hyvät suhteet Hyks:n hallintoon. Dekaanina hän oli yhdistävä voima professorikollegoittensa välillä. Lapinlahti oli hyvä paikka toimia. Kesäisinä Lapinlahti-päivinä se oli parhaimmillaan, mutta toisaalta vanha rakennus oli myös modernin psykiatrisen hoidon toteuttamisen esteenä. Säätiö toimi yliopistosta ja Hyksistä erillään, mutta käytännössä säätiö nivoutui tiiviisti Lapinlahden toimintaan ja mahdollisti asioita, joihin ei muutoin olisi ollut mahdollisuuksia. Säätiön tilaisuudet toteutuivat pääosin Lapinlahden tiloissa ja tukivat omalta osaltaan klinikan tilaisuuksia. Säätiön Lapinlahti-mitali on symbolinen ja samalla hyvin konkreettinen osoitus säätiön ja klinikan tiiviistä yhteiselosta. Mitali luovutettiin näyttävästi presidentti Urho Kekkoselle vuonna 1977.

Tutkijana Kalle oli kiinnostunut skitsofrenian lisäksi myös itsetuhokäyttäytymisestä ja hän antoi merkittävän panoksen itsemurhien ehkäisytyöhön, myös kansainvälisesti. Psykiatrian Tutkimussäätiö tuki perustajansa pyrkimyksiä ja seurasi hänen toimintansa painotuksia, muun muassa tukemalla nuoria tutkijoita, psykoositutkimusta ja tukemalla itsemurhien ehkäisyä.

Kalle Achté sai osakseen lukuisia huomionosoituksia, joista mainittakoon Suomen ja Maailman Psykiatriyhdistysten kunniajäsenyydet sekä Suomalaisen tiedeakatemian jäsenyys. Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki sekä Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkki. Hänestä on tehty nimikkomitali, useampi muotokuva sekä muistelmateoksia useiden omia elämänvaiheita kuvaavien teosten lisäksi. Kalle halusi aina huomioida muita ja olla muille ystävällinen. Ihmisenä hän oli lämmin ja inhimillinen. Kiireisenäkin hän osasi olla myös läsnä. Hänellä oli kyky eläytyä potilaan tilanteeseen, tulla lähelle, mutta säilyttää potilasta arvostava ammatillinen etäisyys.

Kalle oli suorittaja sekä työssä että vapaa-aikana. Hän oli liikkujana uupumaton, hän juoksi, hiihti ja souti. Hän liikkui yksin ja yhdessä muiden kanssa ja hoiti itseään muutoinkin esimerkillisesti. Huoli terveydestä oli kuitenkin usein mielessä, monestakin syystä. Kuolemanvaara toteutui viimeisenä virkavuotena vuonna 1991, kun bakteeri-infektio iski koko voimallaan ja taittoi sananmukaisesti miehen selkärangan. Kalle kuvaa sairastumistaan ja tuntojaan koskettavasti kirjassaan ”Kun lääkäri sairastuu” (WSOY 1993). Hyvä elämä jatkui vielä pitkälle 2000-luvun puolelle, vaikka liikunta oli pakko jättää. Säätiön toiminta pysyi kuvassa mukana. Aikaa jäi nyt entistä enemmän omalle kirjalliselle tuotannolle, harrastuksille, läheisille ja omalle hyvälle elämälle. Suorittaminen alkoi olla takanapäin.

Haasteet terveyden kanssa sekä leskeytyminen toivat hetkittäin surumielisyyttä, mutta eivät kuitenkaan masennusta eivätkä kuolemanpelkoa. Elämän merkityksellisyys liittyi nyt lapsiin ja heidän perheisiinsä, jotka tukivat Kallea aivan loppuun asti. Jo vuosia sitten Kalle totesi, että hän uskoo vielä täyttävänsä 90 vuotta, vaikka hänelle oli ennustettu kuolemaa jo alle 30-vuotiaana. Toive pitkästä ja hyvästä elämästä toteutui lopulta levollisesti, vaikka oman elämänsä sankari lausuikin menestysvuosinaan, että ”stressi on elämän suola”. Helsingin Sanomien 90-vuotishaastattelussaan Kalle muistutti meitä onnellisuudesta, joka syntyy lapsista ja työstä. Oman elämänkokemuksensa hän kiteytti lauseeseen ”onnellinen on ihminen, jota eivät syyllisyydentunteet paina ja jolla on hyvät ihmissuhteet”.

Monilla oli mahdollisuus tavata Kalle viimeisen kerran pitkän hiljaisen kauden jälkeen hänen 90-vuotissyntymäpäivänsä alla Psykiatrian Tutkimussäätiön Kalle Achté -palkinnon julkistamisseminaarissa Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa syyskuussa 2018. Tilaisuudesta muodostui ikimuistettava (www.psykiatriantutkimussaatio.fi). Menevä mies istui levollisena pyörätuolissa omaisten, ystävien ja kollegoiden ympäröimänä.  Eri sukupolvet kohtasivat vielä kerran ja erosivat hyvissä tunnelmissa.

Jouko Lönnqvist

Psykiatrian Tutkimussäätiön hallituksen puheenjohtaja